All Good Things Come To An End

Viimeiset viikot on olleet aika kiireisiä, niin koulun kun bileidenkin suhteen. Viimeiset esitelmät, tentit ja projektit on nyt hoidettu, eilen vietettiin final sessionia koululla ja tänä iltana pidetään vielä viimeiset jäähyväisbileet kaikki yhdessä. Vaikea tajuta että tässä se nyt oli, meidän uskomaton lukukausi Zagrebissa. Muutamat on jo lähteneet kotiin, osa lähtee tänä viikonloppuna ja osa ensi viikon alussa. Jouluksi meitä jää tänne vain kourallinen. Itse olen täällä jouluun, sitten käyn vähän matkustelemassa lähimaissa ja palaan vielä pariksi yöksi takaisin ennen kotiinpaluuta. Silti tuntuu kuin olisi itekin jo lähdössä ja pitäisi sano heipat koko kaupungille, koska ei Zagreb ole enää sama paikka ilman kaikkia ihmisiä täällä. Tulin tänne täysin ilman minkäänlaisia odotuksia, jännitin millaisia ihmisiä tapaisin ja miten koulu sujuisi ja kaikki loksahtikin paikoilleen heti alusta saakka ja meidän porukka oli yksinkertaisesti mahtava - ei mitään draamaa tai riitoja, enkä olisi voinut toivoa mitään parempaa. Zagrebista en tiennyt yhtään mitään ennen tänne tuloa, mutta nyt rakastan tätä kaupunkia.  Varsinkin näin adventtiaikana se on vielä tavallista kauniimpi ja tunnelmallisempi.

Haikeus alkaa hiipiä jo nyt kun ensimmäiset läheisimmistä ystävistä lähtevät tänä viikonloppuna, ja tajuaa, ettei osaa näe enää ikinä uudelleen, eikä tätä kokemusta ja aikaa saa enää ikinä takaisin. Mutta se on varmaan sitten se hinta, jonka joutuu maksamaan, että ylipäätään saa mahdollisuuden asua ja opiskella ulkomailla ja tavata uusia, upeita ihmisiä muista maista. Olen elänyt jo kerran sen vaiheen, kun palaan kotiin Suomeen pidemmän reissun jälkeen, ja vieläkin muistan miten kamala fiilis se oli ja miten pitkään ikävöin takaisin, joten se ei tee tätä ainakaan yhtään helpommaksi. Vieläkin lähes päivittäin ajattelen aikaa Australiassa, ihmisiä, joita tapasin siellä ja mietin missä he menevät tänä päivänä. Zagreb ja sen ihmiset liittyvät varmasti tähän samaan joukkoon.

Viimeisen marketing and big data -tunnin jälkeen proffa vei meidät yksille Ziraffaan, mutta kuten kaikki tietää niin yhdet ei ikinä jää yksiin...Väki väheni ja pidot parani, minä ja meksikolaiset taistelimme pilkkuun asti proffan kantaessa uusia juomia pöytään joka viides minuutti ja innostuessa rakijashoteista juuri ennen sulkemista. Taas kerran asia, jota ei ikinä tapahtuisi Suomessa! Huikea ilta!

Joskus on vaan parempi skipata bileet, juoda kännit kotona ja tilata kebabit.

Niin vain nyt on amk-tutkinto/bachelor taskussa tämän lukukauden myötä ja nyt kotiin palattuani on aika alkaa etsimään uutta suuntaa elämälle. Kieltämättä on vähän jopa pelottavaa palata "tyhjän päälle" Suomeen, kun kotona ei odota töitä, koulua tai mitään muutakaan ja suurin osa ystävistä on ulkomailla tai lähdössä reissuun nyt vuodenvaihteessa, mutta eiköhän sitä aina jotain keksi! Syksylle on onneksi jo jonkinlaista ideaa jatkosuunnitelmista.

Myöhemmin lisää tämän illan bileistä, jotka aloitellaan jo iltapäivällä. Can't wait!!!!

Pakollinen poliisiauto-pose

Parhaat kämppikset ikinä! Toinen kerta toden sanoo <3

Advent u Zagrebu

Täällä odotettiin koko marraskuu joulukauden alkua kuin kuuta nousevaa - viikon verran ilmestyi pikkuhiljaa uusia valkoisia mökkejä ympäri kaupunkia, jouluvaloja ja kuhano vino -kylttejä kahviloiden edustoille. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin vihdoin joulunavaus, jonka aloitti näyttävä luisteluesitys puistoon avatulla luisteluradalla ja puiston valojen sytyttämisseremonia. Paikalla oli varmasti kaikki kaupungin 800 000 asukasta ja vielä muutama muu lisää: kaduilla ei päässyt eteenpäin ja joka paikkaan oli jonoa. Onneksi on päästy ihastelemaan puiston valoja, syömään joulukauden herkkuja ja juomaan kuumaa viiniä useana iltana itse avajaisten jälkeenkin, kun kadut ovat hiukan hiljentyneet.

Zagrebin joulumarkkinat voittivat viime vuonna Euroopan parhaiden joulumarkkinoiden tittelin ja kaupunki tosissaan panostaa tähän reilun kuukauden kestävään tapahtumaan. Joulukojuja löytyy ympäri keskustan, ihmiset ovat iltaan katsomatta liikkeellä ja kun pakkastakin on jo "saatu" viime päivinä, niin vähemmästäkin alkaa joulufiilis tulla. Tänä aamuna maa oli valkeana, mutta ei sitä vielä ihan lumeksi voinut kutsua. Vielä kuitenkin toivo elää valkesta joulusta!

 Itsenäisyyspäivän kunniaksi saatiin Zagrebiin vieraita Suomesta, kun itse Joulupukki tuli parin päivän vierailulle suurlähetystön kutsumana aina Rovaniemeltä saakka. Yritettiin käydä moikkaamassa pukkia eilen yläkaupungilla järjestetyssä tapahtumassa, mutta satapäinen lapsijoukko vanhempineen vei tällä kertaa voiton, ja päädyttiin pakenemaan hyytävää tuulta sisätiloihin melko nopeasti.

Rainy Weekend in Belgrade

Viime viikonloppuna käytiin naapurimaassa Serbiassa lyhyt viikonloppureissu perjantaista sunnuntaihin. Saatiin sopivasti kymmenen hengen porukka kasaan pienen taivuttelun ja suunnittelun jälkeen, ja vuokrattiin pari autoa ja ihan mahtava airbnb keskustan tuntumasta. Perjantaina päästiin ruuhkan ja autonvuokraushässäkän jälkeen melko myöhään illasta lähtemään Zagrebista, joten oltiin perillä Belgradissa vasta myöhään perjantai-iltana. Rajalla kaikki sujui sentään nopeasti, eikä tarvinnut odotella kontrollia pidempään. 

Belgradin tiimi

Lauantaina kierreltiin koko päivä nähtävyyksiä; aloitettiin opastetulla, parin tunnin kaupunkikierroksella, ja jatkettiin vielä päänähtävyyksien kiertelyä monta tuntia sen jälkeen. Auto oli kyllä kätevä myös keskustassa, sillä Belgrad osoittautui yllättävän isoksi kaupungiksi vaikkapa meidän pikkuiseen Zagebiin verrattuna, ja useat nähtävyyksistä olivat kaukana toisistaan. Sään puolesta sattui melko huono viikonloppu meidän reissulle, mutta emme antaneet vesisateen pilata päivää. Silti oli ihana tunne päästä viimein illalla takaisin talolle, käydä kuumassa suihkussa ja syödä italialaisten kokkaamaa pastaillallista.

Kaikkea muuta meidän talolta löytyi, jacuzzista viineihin ja aamupalaan, mutta ei lainkaan lautasia....

Belgradista jäi pikaisen visiitin jälkeen ihan hyvä kuva, paljon kauniita rakennuksia, viihtyisiä kahviloita ja tunnelmallisia jouluvaloja ympäri kaupunkia jo marraskuun puolivälissä. Silti kommunistiajat ja Jugoslavian aikakausi näkyy Belgradissa paljon selvemmin kuin meillä Kroatiassa - ankeat, laatikkomaiset kommunistiajan rakennukset, Jugoslavia -sana toistuu todella monen julkisen rakennuksen ja hotellin nimessä ja muutenkin kontrasti vanhojen, kauniiden rakennusten ja kommunistiaikaisten tuotosten välillä on suuri. Paljon hehkutettuun yöelämään emme ehtineet tutustumaan, kun airbnb oli liian mukava ja viihdyimme siellä liiankin hyvin viiniä juoden aamuyölle.

Belgradissa oli jo joulutunnelmaa, me vielä odottelemme ensi viikonlopun joulunavajaisia

Zig Zag Medveščak

KHL on pyörinyt täällä jo pari kuukautta, mutta kotipelit on sattuneet omalta kannalta vähän huonoille päiville, kun meillä on tunnit aina iltaisin, ja varsinkin alkukaudesta jäi useampi matsi väliin. Nyt olen vähän kunnostautunut ja käynyt tällä viikollakin katsomassa useampaa peliä, joista torstain Jokerit -matsi oli kyllä hieno elämys, kun katsomossa oli 200 vaihto-opiskelijaa, joista suurin osa ei ollut ikinä nähnyt jääkiekkoa aiemmin, ja heiltä suurimmat suosionosoitukset saivat pari tappelun alkua ja tauoilla jäätä siistineet luistelijatytöt.

Espanjalais-meksikolais-italialainen fanikatsomo

Täällä kun ei suomalaisia juuri tule vastaan, oli hassua nähdä hallissa yllättävän paljon suomalaisväriä, maajoukkuepaitoja ja jokerien kannattajia, olipa sekaan eksynyt yksi hifkiläinenkin. Ilmeisesti suurin osa suomalaisista oli jonkinlaisella palkintomatkalla voitettuaan liput peliin. Jäätiin matsin jälkeen vielä hallin sivustalle juttelemaan, ja nähtiin Jokerien pakkaavan kamoja, niin pieni fanityttö heräsi henkiin ja piti käydä ottamassa kuvat omien suosikkien, Topi Jaakolan ja Antti Pihlströmin kanssa. Sattui siinä myös muuan Jari Kurri menemään ohi, ja napattiin myös hänet kuvaan. Meksikolainenkin NHL-fani innostui kuullessaan vähän faktoja tästä herrasta, jonka kanssa nappasi yhteiskuvan.

Tällä kertaa maaleja matsissa riitti, kun Helsingin pojat tuli ja näytti kroaateille miten lätkää pelataan ja vei ottelun 5-2! Sai olla ylpeä. Medvescakilla on nyt parin viikon tauko kotipeleistä vieraspelikiertueen merkeissä, ja parin viikon päästä palataan taas Dom Sportovalle.

One Month To Go

Hienosti oon kirjotellu koko vaihdon ajan (ja tehny paljon muutaki mitä aioin, esim. jatkanut salilla käymistä) niinkuin kovasti aioin etukäteen. Voi minua. Niin vaan oon nimittäin jo päädytty pisteeseen, kun vaihtoa on täsmälleen kuukausi jäljellä. Miten voi yksi lukukausi mennä niin nopeasti?! Alkaa hiipiä jo pieni paniikki puseroon, ei suinkaan koulujutuista vaan siitä että ENÄÄ KUUKAUSI AIKAA NÄHDÄ JA TEHDÄ JA KOKEA ZAGREB! Mikä on tietenkin aivan hyvä syy panikoida, right? Kouluhommista en niinkään jaksa stressata, koulu täällä on aika helppoa ja ryhmätöissä meillä on hyvät tiimit ja mielenkiintoiset aiheet kasassa, joten eiköhän niistä selvitä ihan kunnialla.

International Day

Espanja ja Katalonia EI ole sama asia, ainakaan jos Edulta kysytään. :D

JAMKia promoomassa

Saksalaiset osaa markkinoinnin

Aloitin jo to do-listan viimeiselle kuukaudelle, sillä vaikka Zagreb on pieni kaupunki, sitä alussa vain tuudittautuu siihen ajatukseen, että käydään nämä must-kohteet sitten myöhemmin läpi, kunnes huomaa, että aika on mennyt ihan huomaamatta ja vielä on niin paljon näkemättä ja tekemättä. Vaikka en kyllä varmaan ole ikinä oikeasti valmis jättämään Erasmus-elämää ja Kroatiaa taakse, vaikka kuinka näkisin ja tekisin mitä tämän tulevan viimeisen kuukauden aikana.

Puhelin teki katoamistempun parisen viikkoa sitten, joten suurin osa kuvista hävisi siinä samalla (en varmaan ikinä opi miten tärkeä asia se pilvipalvelu/varmuuskopiointi on...), mutta onneksi uusia reissuja on jo tallentunut kuvien muodossa uudelle puhelimelle. Pitää varmaan pikkuhiljaa alkaa postailemaan reissupostauksia menneiltä viikonlopuilta edes näin jälkikäteen - parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tällä viikolla on tavallisten oppituntien sijaan ollut kaikenlaista spesiaalia, ollaan edustettu omia yliopistojamme ZSEM:llä international dayssä ja tänään oltiin promoamassa ZSEM:iä Zagreb study fairissa. Viikkoon on mahtunut muitakin projekteja, joten tunneilla ei ole tarvinnut paljon istuskella.

Dubrovnik

Viime viikolla vaihdoin Zagrebin vesisateet ja kolean sään hetkeksi Dubrovnikin lämpöön. Sain ok-hintaiset lentoliput, joten pääsin mukavasti tuntien jälkeen lähtemään iltalennolla ja vesisateen takia otin vielä uberin, joka vei kotiovelta kentälle - arjen luksusta köyhälle opiskelijalle.

Game Of Thronesin kuvauspaikkoja

Naapuritalon maailman sulosin pentu Aba, joka ilmesty aina aamupalalle meidän terassille

Dubrovnikin lämpö tuli todella tarpeeseen ja tuntui erityisen hyvältä, kun flunssa päätti taas tehdä paluun ja oli keskiviikkona pahimmillaan. Lämpö tuntui heti auttavan, kuin myös kilon salmiakkipussi ja minttuviina Suomen tuliaisina! 

Dubrovnik häikäisi kauneudellaan, mutta myös kalleudellaan. En kyllästynyt hämmästelemättä kaupungin hintoja - pieni olut maksoi lähes paikasta riippumatta tuplasti sen mitä iso bisse maksaa täällä Zagrebissa. Sama päti ravintola-annoksiin, ja jopa auton pysäköinti oli Helsingin ydinkeskustan hinnoissa ja uberitkin olivat kalliimpia kuin täällä meillä. Paikkana Dubrovnik oli todella kaunis vanhoine linnoituksineen, satamineen ja vuorineen, rannoista puhumattakaan. Torstai meni vanhaan kaupunkiin ja maisemiin tutustuessa ja päivä oli pilvinen joten rannalle ei ollut asiaa, mutta perjantaina vuokrasimme auton, jonka päätimmekin sitten pitää myös loput päivät. Auto oli kyllä kätevä, mutta keskustaan sitä oli ihan turha kuvitella jättävänsä parkkiin. Yhdet 800 kunan sakot saimme vanhasta kaupungista ensimmäisenä päivänä (myös sakkojen hinnat on vähintäänkin Suomen luokkaa...). 

Perjantaina auton vuokraus venyi iltapäivälle ja lähdimme kohti Montenegroa spontaanisti melko myöhään iltapäivästä, suunnitelmissa ehtiä katsomaan paikat ennen pimeää. No, muuten hyvä mutta joku sattui unohtamaan passinsa talolle, ja rajalla kuului "Juulia, you have to go back". Ei siis auttanut kuin tyytyä kohtaloon ja lähteä matkaan lauantaiaamuna. Sillä kertaa rajan ylitys sujui ongelmitta, reilun puolen tunnin odotuksen kera kylläkin, ja pääsimme vihdoin Montenegroon. Maa numero 26! Montenegro oli kaunis, varsinkin ajamamme rannikkoreitti Kotoriin. Kotor sinänsä oli aika pettymys, kun emme aikataulun ja sään puitteissa päässeet edes kiipeämään näköalapaikalle, mutta matka oli itsessään kokemisen arvoinen.

Montenegro

Takaisin tullessa rajan ylitys sujui ilman jonottelua, ja ehdimme vielä seafood-illalliselle ennen minun lähtöä ja illan lentoa - parin päivän loma oli mennyt ihan hujauksessa! Tuntui vähän haikealta lähteä, eikä fiilistä parantanut, kun lentokentän pikkuisella gatella (eikä tietenkään edes vessaa tai kahvilaa enää securityn jälkeen) odotellessa kuulutettiin lennon myöhästyvän ainakin puolitoista tuntia. En siis ehtisi muiden kanssa Zagrebin lauantai-illan menoihin, enkä myöskään saisi enää nauttia Dubrovnikin illasta. Kohtalo päätti kuitenkin puuttua peliin, ja pian tulikin uusi kuulutus, että koko lento on peruttu ukkosmyrskyn takia. Ja totta tosiaan, kun menin takaisin aulaan, välkkyi salamat jatkuvalla syötöllä ja vettä tuli kaatamalla.

Pääsin takaisin talolle pienen selvittelyn jälkeen ja saatuani laukun takaisin, joten lauantai-ilta lentokoneessa vaihtui viini-illaksi Dubrovnikissa. Not bad. Muutenkaan ei juuri harmittanut tuo peruuntunut lento, sillä perjantai oli superkiva päivä! Käytiin paikassa nimeltä Kupari, joka oli 1960-luvulta 90-luvun sotaan asti paikallinen luksuslomakohde Jugoslavian tärkeille sotilaille perheineen, mutta sodassa paikka joutui pommitusten kohteeksi, eikä paikkaa vielä tähän päivään mennessä ole kunnostettu. Oli jännittävää nähdä vanha hylätyt hotellit, joista varsinkin yksi, Grand Hotel, oli selkeästi ollut luksushotelli aikanaan marmorilattioineen ja pylväineen, mutta katto oli romahtanut pommituksissa ja seinät olivat täynnä jälkiä. Paikkana Kupari oli ihan idyllinen lomakohde, hotellit olivat aivan rannan vieressä ja ranta oli todella kaunis ja hyväkuntoinen. Ei siis ihme, että vihdoin alueelle on suunnitteilla rakentaa uusia hotelleja ja purkaa vanhat rauniot pois tieltä.

Meressä uinnin ja rannalla chillailun jälkeen suunnattiin toiselle rannalle ja Cave Bariin, jossa vietettiinkin pari tuntia mojitoja ja pina coladia siemaillen. Kummasti olinkin itseasiassa todella tyytyväinen peruuntuneeseen lentoon lämpömittarin näyttäessä 24 plusastetta! Illalla lähtö oli kuitenkin edessä, tällä kertaa bussilla, ja matka-aikaa mukavat 8.30h. Zagreb tervehti sumuisella kolealla aamulla, ja kaivauduin kotiin päästyäni 6.30am peiton alle jatkamaan bussissa nukuttuja katkonaisia unia.

Sweet 23

Keskiviikkona täytin vuosia, ja vietin synttäripäivän koulussa 10am - 7pm, upeeta. Oli kuitenkin pitkästä koulupäivästä huolimatta ihan mahtava päivä! Aurinko paistoi, kaikki oli hyvällä tuulella ja koulussa näki kaikki tutut. llalla tuntien jälkeen pidettiin sitten meillä pienet partyt, jotka taas kuitenkin yllätys yllätys lähti vähän käsistä ja talo oli täynnä. Tytöt toi mulle kukkia ja kolme palaa kakkua kaupungin parhaasta konditoriasta, ne tuntee mut jo aika hyvin! Haha. Söin tänään vielä viimeisen aamupalaksi.

Keskiviikkona oli muutenkin vähän erikoinen päivä, kun meidän koululle saapui vieraita Suomen opetusministeriöstä sekä Suomen suurlähettiläs täältä Zagrebista. Suurlähettilään kanssa vaihdoimme muutaman sanan, mutta hänellä oli kiire haastatteluihin, joten menemme lähetystöön kahvittelemaan joku päivä paremmalla ajalla Topin kanssa. 

Zsemillä järjestettiin paneelikeskustelu Kroatian koulutusjärjestelmästä ja siihen haettiin vertailukohdetta Suomen arvotetusta koulutusjärjestelmästä. Täällä huomaa kyllä nopeasti, miten hyvä maine Suomella on varsinkin koulutuksen suhteen: kaikki ylistävät suomalaista koulutusjärjestelmää ja sitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet opiskeluun taustoista huolimatta koulutuksen ollessa ilmaista. Monissa muissa maissa tilanne on ihan eri.