Ensimmäinen postaus. Onpa jännää! Tänään on viimeinen työpäivä, ja kolme viikkoa lomaa ennen lähtöä. Sen kunniaksi päätin ostaa lentoliput. Paras fiilis! Tuntuu hassulle, että aikaa on enää niin vähän lähtöön, mutta olen tällä hetkellä vielä niin kiinni tavallisessa arjessa: työssä, harrastuksissa ja lähipiirissä.
 |
| Kuvia matkoilta: Surfer's Paradise, Australia |
Yleensä matkalle lähtiessäni innostun lähes hysteerisiin mittoihin tulevasta matkasta, ja googlettelen kaiken järkevistä ohjeista lentokentältä majapaikkaan aina jonkun tuntemattoman Pasin matkakertomuksiin viiden vuoden takaa, kun Pasi söi elämänsä parasta pihviä eräässä sivukujan ravintolassa lähellä sitä isoa museota. Ja sitten täytyy tietenkin tarkastaa ohjeet kyseiseen ravintolaan omalta hostellilta, koska minähän haluan myös syödä sitä elämäni parasta pihviä. Niin kerta.
(Tosin, yksi hauskoimmista illoista reissussa alkoi juuri näin, ja itseasiassa vielä Kroatiassa: googlettelin matkakertomuksia Splitistä, ja löysin netin syövereistä hurjasti kehutun paikallisen ravintolan. Eräänä iltana menimme tsekkaamaan ystäväni kanssa paikan ja päädyimme illallistamaan
ja juomaan pari shottia ja viinipulloa kolmen kanadalaisen lätkänpelaajaan kanssa. Ai että miten hauska ilta!)
 |
| Kuvia matkoilta: Norja |
Ajatukset harhailevat kyllä tänään tavallista enemmän, täytyy olla tämä koko toimiston vallannut perjantaifiilis, mutta siis pointtinahan oli se, etten tällä kertaa halunnut selvitellä etukäteen mitään nippelitietoa ja kahlata matkablogeja läpi, vaan hoitaa vain koulun kannalta pakolliset asiat. Toki asiaa auttaa myös se, miten vähän Zagrebista ylipäätään löytyy matkakertomuksia. Neljässä kuukaudessa ehdin kyllä tutustua kaupunkiin, ja enköhän löydä myös sen kaupungin parhaan mestan, ja toivottavasti ihan aluksi lentokentältä omaan tulevaan kotiinikin. (Okei, tämän saatan kyllä tarkistaa etukäteen...). Aluksi mietin pitkään jopa lähdenkö vaihtoon - opinnot ovat niin loppusuoralla, että olisin saanut ne Suomessa pakettiin jo alkusyksystä. Kuitenkin asiat järjestyivät asunnon ja muiden asioiden suhteen niin helposti, ja elämäntilanne on tässä vaiheessa sellainen, että nyt jos joskus on hyvä sauma lähteä!
 |
| Kuvia matkoilta: Malta |
Jos jotain jännittäviä, tai ainakin vähän mahan pohjasta kutkuttavia asioita pitää mainita, niin yksi on se, etten puhu sanaakaan kroatiaa, eikä monissa Balkanin maissa puhuta kovin hyvää englantia (mukavasti tässä yleistän näin kivasti vähän). Viime kerralla kun oli edessä muutto ulkomaille ei tarvinnut stressata kielitaidon kanssa, kun kyseessä oli englanninkielinen maa. Tai no, aika kultaa muistot - kyllä perhoset lenteli mahassa sillä 19-vuotiaalla tyttösellä, kun mietin, miten selviän esimerkiksi töistä uudessa maassa vieraalla kielellä. Ja kyllähän se olikin aika jännää, kun eräskin aamu könysin dormin yläsängystä kello 6.30 ja lähdin "koevuorolle" aamupalavuoroon läheiseen kahvilaan, jossa sain viisi minuuttia aikaa opetella ruokalistan, josta en ymmärtänyt puoliakaan. Jos en muuta vuorosta oppinut niin sen, että kananmunia todella
voi valmistaa kymmenellä eri tavalla...
 |
| Kuvia matkoilta: Budapest |
 |
| Kuvia matkoilta: Koh Lanta, Thaimaa |
Kämppiselämää olen viettänyt siitä saakka kun muutin lukion jälkeen pois kotoa ja Australiassa tuli asuttua sellaisten kämppisten kanssa ettei mitään rajaa. Ah, kuinka sinua kaipaan hostellielämä. Mukaan mahtui 60-vuotias ranskalaismies JP, joka ei juuri puhunut englantia, mutta tarjosi aina pistaasipähkinöitä ja hiippaili aamupalapöytään tietokoneen kanssa päivittelemään facebookia auringon sarastaessa, kun me muut vasta kömmimme takaisin hostellille, kuka mistäkin suunnasta. Mukaan mahtui myös takapihan pyykinpesutilassa bongia puolen tunnin välein poltellut, ja sen jälkeen pitkin seiniä kävellyt brittimies; kaksi korkeintaan 15-vuotiaalta näyttänyttä (täysi-ikäiseksi kovasti itseään väittänyttä) kleptomaniasta kärsivää saksalaispoikaa sekä ultimatesuosikkini neljän hengen brittimuijaryhmä, joka pesi hostellin yleisen keittiön altaassa omia likaisia alusvaatteitaan ja silitteli silitysraudalla hiustenpidennyksiään muiden kokatessa aamupalaa.... Tämä oli oikein mukavaa aikaa olla kyseisen hostellin siivoojana. Okei, aloitin tämän muistelon sillä ajatuksella, että vähän jännittää myös asua kahden tuntemattoman ranskalaispojan kanssa, mutta nyt kun muistelen, millaisten tapausten kanssa olen jo tässäkin elämässä ehtinyt asua saman katon alla, niin ei sieltä mitään pahempaa ainakaan voi tulla vastaan. Ja mitä ranskalaisia tunnen (ja taas tässä näin mukavasti yleistän), on bileet takuulla aina meillä, joten eipä tarvitse lähteä iltaisin kotoa kauemmas bileisiin. Huh.
Jaarittelusta asiaan, lentoliput taskussa (kuvainnollisesti, tylsää kun nekin on nykyään vain sähköpostissa), mun kodissa vuokralainen syksyksi, Zagrebin koti varattuna ja suuntana tuntematon! Woop woop
