Dubrovnik

Viime viikolla vaihdoin Zagrebin vesisateet ja kolean sään hetkeksi Dubrovnikin lämpöön. Sain ok-hintaiset lentoliput, joten pääsin mukavasti tuntien jälkeen lähtemään iltalennolla ja vesisateen takia otin vielä uberin, joka vei kotiovelta kentälle - arjen luksusta köyhälle opiskelijalle.

Game Of Thronesin kuvauspaikkoja

Naapuritalon maailman sulosin pentu Aba, joka ilmesty aina aamupalalle meidän terassille

Dubrovnikin lämpö tuli todella tarpeeseen ja tuntui erityisen hyvältä, kun flunssa päätti taas tehdä paluun ja oli keskiviikkona pahimmillaan. Lämpö tuntui heti auttavan, kuin myös kilon salmiakkipussi ja minttuviina Suomen tuliaisina! 

Dubrovnik häikäisi kauneudellaan, mutta myös kalleudellaan. En kyllästynyt hämmästelemättä kaupungin hintoja - pieni olut maksoi lähes paikasta riippumatta tuplasti sen mitä iso bisse maksaa täällä Zagrebissa. Sama päti ravintola-annoksiin, ja jopa auton pysäköinti oli Helsingin ydinkeskustan hinnoissa ja uberitkin olivat kalliimpia kuin täällä meillä. Paikkana Dubrovnik oli todella kaunis vanhoine linnoituksineen, satamineen ja vuorineen, rannoista puhumattakaan. Torstai meni vanhaan kaupunkiin ja maisemiin tutustuessa ja päivä oli pilvinen joten rannalle ei ollut asiaa, mutta perjantaina vuokrasimme auton, jonka päätimmekin sitten pitää myös loput päivät. Auto oli kyllä kätevä, mutta keskustaan sitä oli ihan turha kuvitella jättävänsä parkkiin. Yhdet 800 kunan sakot saimme vanhasta kaupungista ensimmäisenä päivänä (myös sakkojen hinnat on vähintäänkin Suomen luokkaa...). 

Perjantaina auton vuokraus venyi iltapäivälle ja lähdimme kohti Montenegroa spontaanisti melko myöhään iltapäivästä, suunnitelmissa ehtiä katsomaan paikat ennen pimeää. No, muuten hyvä mutta joku sattui unohtamaan passinsa talolle, ja rajalla kuului "Juulia, you have to go back". Ei siis auttanut kuin tyytyä kohtaloon ja lähteä matkaan lauantaiaamuna. Sillä kertaa rajan ylitys sujui ongelmitta, reilun puolen tunnin odotuksen kera kylläkin, ja pääsimme vihdoin Montenegroon. Maa numero 26! Montenegro oli kaunis, varsinkin ajamamme rannikkoreitti Kotoriin. Kotor sinänsä oli aika pettymys, kun emme aikataulun ja sään puitteissa päässeet edes kiipeämään näköalapaikalle, mutta matka oli itsessään kokemisen arvoinen.

Montenegro

Takaisin tullessa rajan ylitys sujui ilman jonottelua, ja ehdimme vielä seafood-illalliselle ennen minun lähtöä ja illan lentoa - parin päivän loma oli mennyt ihan hujauksessa! Tuntui vähän haikealta lähteä, eikä fiilistä parantanut, kun lentokentän pikkuisella gatella (eikä tietenkään edes vessaa tai kahvilaa enää securityn jälkeen) odotellessa kuulutettiin lennon myöhästyvän ainakin puolitoista tuntia. En siis ehtisi muiden kanssa Zagrebin lauantai-illan menoihin, enkä myöskään saisi enää nauttia Dubrovnikin illasta. Kohtalo päätti kuitenkin puuttua peliin, ja pian tulikin uusi kuulutus, että koko lento on peruttu ukkosmyrskyn takia. Ja totta tosiaan, kun menin takaisin aulaan, välkkyi salamat jatkuvalla syötöllä ja vettä tuli kaatamalla.

Pääsin takaisin talolle pienen selvittelyn jälkeen ja saatuani laukun takaisin, joten lauantai-ilta lentokoneessa vaihtui viini-illaksi Dubrovnikissa. Not bad. Muutenkaan ei juuri harmittanut tuo peruuntunut lento, sillä perjantai oli superkiva päivä! Käytiin paikassa nimeltä Kupari, joka oli 1960-luvulta 90-luvun sotaan asti paikallinen luksuslomakohde Jugoslavian tärkeille sotilaille perheineen, mutta sodassa paikka joutui pommitusten kohteeksi, eikä paikkaa vielä tähän päivään mennessä ole kunnostettu. Oli jännittävää nähdä vanha hylätyt hotellit, joista varsinkin yksi, Grand Hotel, oli selkeästi ollut luksushotelli aikanaan marmorilattioineen ja pylväineen, mutta katto oli romahtanut pommituksissa ja seinät olivat täynnä jälkiä. Paikkana Kupari oli ihan idyllinen lomakohde, hotellit olivat aivan rannan vieressä ja ranta oli todella kaunis ja hyväkuntoinen. Ei siis ihme, että vihdoin alueelle on suunnitteilla rakentaa uusia hotelleja ja purkaa vanhat rauniot pois tieltä.

Meressä uinnin ja rannalla chillailun jälkeen suunnattiin toiselle rannalle ja Cave Bariin, jossa vietettiinkin pari tuntia mojitoja ja pina coladia siemaillen. Kummasti olinkin itseasiassa todella tyytyväinen peruuntuneeseen lentoon lämpömittarin näyttäessä 24 plusastetta! Illalla lähtö oli kuitenkin edessä, tällä kertaa bussilla, ja matka-aikaa mukavat 8.30h. Zagreb tervehti sumuisella kolealla aamulla, ja kaivauduin kotiin päästyäni 6.30am peiton alle jatkamaan bussissa nukuttuja katkonaisia unia.